Mai Tolonen: Elin

 

Mai Tolonen: Elin. Warelia. 2025. Etukannen maalaus Paavo Granö. 340 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Mai Tolonen avaa Elin Granön (s. Jacobson 1887-1919) monivaiheista elämää aina lapsuudesta Elinin viimeisiin päiviin saakka. Elin oli yksi Jacobsonin perheen kolmesta lapsesta. Tytön lapsuuteen ja nuoruuteen kuului monia muuttoja maasta toiseen. Perhe oli muuttanut paremman elintason toivossa Suomesta Newarkiin Ohioon, missä Elin oli syntynyt. He palasivat kuitenkin takaisin Suomeen Teerijärvelle, koska äiti ei viihtynyt USA:ssa. Ei Suomessakaan hääppöistä ollut 1800-luvun lopussa, ja siksi perhe palasi takaisin Newarkiin. Ja jälleen muutto Suomeen, ensin Wiipuriin ja sitten Tampereelle. 

Muutot eivät olleet lasten mieleen. Koulun vaihdot pelottivat Eliniä. Mahtoiko uudesta koulusta löytyä ystäviä, joutui Elin miettimään. Ystävät olivat Elinille tärkeitä, mutta rakkain ihminen oli oma sisko Fanny. Suru oli käsinkosketeltavaa, kun Fanny yllättäen kuoli. 

Avioliitto Paavon kanssa vei Elinin kauas Siperiaan, Omskiin. Paavo oli pappi ja hän jatkoi isänsä pappisuraa Siperiassa. Elin ei olisi halunnut lähteä kauas perheestään, mutta toisin kävi. Laaja ja pölyinen aro sai Elinin heti ikävöimään Tampereelle. Mutta Elin oli sitkeä nainen ja päätti sopeutua sekä tukea miehensä uraa kaikin mahdollisin tavoin. Vuosien mittaan tuli hyvinkin vaikeita hetkiä, erityisesti kahden lapsen menetyksestä oli vaikea päästä yli. Toki Omskin vuosiin mahtui paljon onneakin. Kirjeet kotoa Tampereelta ja ennen kaikkea kolme suloista lasta ilahduttivat Eliniä. Siperian kevät oli ihana. "Elin sai ensimmäistä kertaa kokea Siperian kevään. Yllättäen alkavan, hengästyttävän kauniin. Vielä joku aika sitten oli ollut kylmää. Sitten nousi tuuli, joka toi lämmön mukanaan."

Vuonna 1917 vallankumouksen tuulet ylsivät Omskiin asti. Pitikö uusista aatteista innostua vai pitikö niitä pelätä? "Heidän maailmansa alkoi murentua. Ehkä he aavistivat sen hiekasta, joka ritisi hampaissa. Tuulesta, joka tarttui kiinni rinnuksista ja riepotti. Kirjeistä, jotka eivät tulleet perille. Verenkarvaisesta kuusta, joka nousi taivaalle."

Elinin tarinan ohella kirjassa seurataan erään pakkotyövangin matkaa. Mies oli tuomittu kuolemaan taposta vuonna 1859. Rangaistus muuttui pakkotyöksi Siperiassa. "Lähetetään keisarillisella päätöksellä loppuiäksi Siperiaan tekemään yleistä työtä kaivoksissa."

Mai Tolonen oli saanut käsiinsä 68 Elinin kirjoittamaa kirjettä. Tästä kumpusi idea kirjan kirjoittamiseen. Todellisiin tapahtumiin rakennettu fiktio avaa lukijalle Elin Granön sekä myös hänen läheistensä elämää 1800-luvun lopulta vuoteen 1919. Myös pakkotyövangilla on iso merkitys Elinin suvun historiassa. Tolonen tekee Elinistä elävän ja kuvaa kiinnostavasti hänen rooliaan naisena, vaimona ja äitinä. Tolonen linkittää Elinin elämän ympäröivään yhteiskuntaan. Esille nousevia teemoja ovat mm. siirtolaisuus, 1800-luvun kielikysymykset, naisen asema, ammattiyhdistysliikkeen herääminen ja Venäjän vallankumous. 

Kirjan osat on otsikoitu paikkakunnittain ja vuosiluvuittain, mikä tekee tapahtumien seuraamisesta helppoa. Kiinnostava lisä ovat lehtileikkeet, jotka valottavat kirjan tapahtumia. Ehkä kuvaavampi nimi kirjalle herättäisi paremmin lukijoiden kiinnostuksen. 

Oiva ja kiinnostava lukukokemus historiallisten kirjojen ystäville.